Suomalaisilla on vahva suhde luontoon. Suomalaiset esimerkiksi liikkuvat mielellään metsissä, uivat järvissä ja meressä sekä viettävät aikaa perheen kanssa mökillä. Moni suomalainen rentoutuu parhaiten luonnossa.

Suomi on pitkä maa ja Suomessa on monenlaista luontoa. Lapin luonto on hyvin erilainen kuin esimerkiksi Etelä-Suomen luonto.

Alla kerrotaan tyypillisistä suomalaisista maisemista. Tervetuloa retkelle ympäri Suomea!

Suomi on tuhansien järvien maa

Saimaa.

Jos haluat kesällä uida järvessä, se onnistuu helposti. Suomessa on nimittäin peräti 187 888 järveä. Erityisen paljon järviä on Suomen keskiosassa. Siksi Keski-Suomea kutsutaankin Järvi-Suomeksi.

Järven vesi on suolatonta. Järvissä elää makean veden kasveja ja kaloja, esimerkiksi ahven ja lahna ovat järvikaloja.

Saimaa on suomen suurin järvi. Se on myös neljänneksi suurin järvi Euroopassa. Saimaan rannalla sijaitsevat muun muassa seuraavat kaupungit: Lappeenranta, Imatra, Mikkeli, Savonlinna, Kitee, Varkaus ja Joensuu. Saimaa tunnetaan yhdestä eläinlajista, joka on vaarassa kuolla sukupuuttoon, nimittäin Saimaan norpasta.

Suomen syvin järvi on Päijänne. Yleensä Suomen järvet eivät ole syviä, keskimäärin vain 10–15 metriä.

Suomalaiset pitävät järvistä. He kalastavat ja uivat järvissä ja rakentavat mökin järven rannalle. Talvella järven rannalle voidaan tehdä luistinrata. Talvella jotkut myös uivat avannossa. He tekevät aukon jäähän ja menevät sinne saunasta uimaan.

Suomi on Itämeren rannalla

Suomen saaristoa ylhäältä kuvattuna.

Suomi on Itämeren rannalla, ja sillä on laaja saaristo. Itämeri on murtovesialuetta. Se tarkoittaa, että vesi ei ole makeaa järvivettä, mutta ei aivan yhtä suolaista kuin merivesi yleensä. Itämeren keskisyvyys on 54 metriä, mutta syvin kohta on 459 metriä.

Itämeren eläinlajien määrä on pieni. Se johtuu vähäsuolaisesta murtovedestä ja alhaisesta lämpötilasta. Monet lajit eivät voi elää tällaisessa vedessä. Itämeri myös kärsii saasteista. Maat Itämeren rannoilla yrittävät yhdessä suojella Itämerta saastumiselta.

Itämerestä kalastetaan esimerkiksi lohta ja silakkaa. Ne ovat hyvin suosittuja kaloja Suomessa. Meri tarjoaa myös mahdollisuuksia huvitella. Esimerkiksi rannikkokaupungeissa kuten Hangossa, Kotkassa tai Porissa ihmiset purjehtivat, harrastavat surffausta ja tietenkin myös uivat meressä.

Suomen saaristo on hyvin kaunis. Saaristomeren alueella on noin 40 000 saarta. Saaristomerellä on Euroopan laajin saaristo.

Lapin tunturit

Yllästunturi.

Tunturit ovat tärkeä osa Lapin maisemaa. Ne ovat erämaan keskellä kohoavia pieniä vuoria, joiden huiput ovat pyöreitä ja puuttomia. Lapin tunturit ovat syntyneet 65 miljoonaa vuotta sitten.

Lapin alueella kohoaa monia tuntureita. Tunnetuimpia tuntureita ovat esimerkiksi Halti, Saana ja Korvatunturi. Halti on korkein vuori Suomessa. Halti on aivan Norjan rajalla, ja sen huippu, 1365 metriä korkealla, on Norjan puolella.

Lapin tuntureiden juurella saattaa kasvaa havumetsää. Tunturit sijaitsevat yleensä erämaa-alueilla, usein jollakin suojelualueella, kuten kansallispuistoissa. Tuntureilla elää villi tunturipeura sekä siitä kesytetty poro.

Monet suomalaiset pitävät talviurheilusta, esimerkiksi laskettelusta. Monilla tuntureilla on laskettelukeskuksia. Yksi tunturi tunnetaan myös jostakin aivan muusta: Korvatunturilla, aivan Suomen itärajalla, asuu Joulupukki.

Pohjamaan lakeus

Pohjanmaan lakeutta.

Lakeus tarkoittaa lakeaa aluetta, esimerkiksi peltoaukeaa tai tasankoa. Pohjanmaalla tätä lakeutta on loputtomasti, sillä Pohjanmaan alueella maa on tasaista kuin pannukakku.

Pohjanmaan tasainen maasto johtuu siitä, että maa oli ennen merenpohjaa. Suomen maaperä joutui jääkaudella jäämassojen alle. Kun jääkausi loppui, maa alkoi vähitellen nousta. Vielä keskiajallakin osa Pohjanmaata oli veden alla.

Suomessa suurimmat lakeudet ovat Pohjanmaalla, mutta laajoja lakeuksia on muuallakin, esimerkiksi Satakunnassa.

Lakeus on innoittanut myös kulttuuria ja arkkitehtuuria. Seinäjoella on tunnettu Lakeuden risti -niminen kirkko, jonka on suunnitellut arkkitehti Alvar Aalto. Kirjailija Antti Tuuri on kirjoittanut monta kuuluisaa romaania Pohjanmaasta.

Metsät ja erämaat

Suomalaista metsämaisemaa.

Erämaa tarkoittaa yleensä asumatonta luontoa, esimerkiksi laajaa metsäaluetta. Suomi on maailman metsäisimpiä maita, sillä Suomen pinta-alasta lähes kolme neljäsosaa on metsää. Sanotaan, että metsämaisema on suomalaisen sielunmaisema. Se tarkoittaa, että metsällä on aivan erityinen merkitys suomalaisille.

Yleisimmät puut Suomen metsissä ovat kuusi, mänty ja koivu. Metsissä elää myös runsaasti eri eläimiä,  esimerkiksi karhuja, susia, kettuja, hirviä ja poroja. Myös monia pienempiä eläimiä, eri lintulajeja ja jyrsijöitä on runsaasti.

Metsää on Suomessa hyödynnetty monin tavoin: metsässä voi vaeltaa, metsästää, marjastaa ja sienestää. Ennen vanhaan suomalaiset käyttivät metsien puita esimerkiksi polttopuuna, tervanpoltossa ja laivanrakennuksessa. Nykyisin paperiteollisuus hyödyntää metsiä.

Metsiä pitää myös suojella. Metsät ovat tärkeitä ilmastolle, koska ne puhdistavat ilmaa hiilidioksidista. Toisinaan Suomessa keskustellaan kiivaasti siitä, saako metsää hakata.

Suot

Suomaisemaa

Suomen pinta-alasta peräti kolmasosa on alunperin suota. Suo onkin hyvin tyypillinen ja ominainen asia Suomen luonnossa. Monille ulkomaalaisille suoperäinen maasto saattaa olla ainutlaatuinen kokemus. Soiden synty on myös ainutlaatuista. Suot eivät kasva samalla lailla kuin metsät. Suo kerrostuu pikkuhiljaa eli muodostaa itse oman kasvualustansa.

Suot kuuluvat omalta osaltaan suomalaisen luonnon monimuotoisuuteen. Soilla elää monia eläinlajeja ja kasvaa monia kasvilajeja, jotka eivät viihdy muualla. Soiden suojelu on tärkeää pelkästään näiden lajien säilymisen kannalta.

Soiden suojelusta alettiin keskustella Suomessa jo 50 vuotta sitten. Tuolloin maata rakennettiin paljon, ja asutuksen myötä menetettiin iso osa Lapin ja Kainuun suurista soista. Soidensuojeluohjelma on nykyään Suomen vanhin luonnonsuojeluohjelma.

Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Kaisu Aapala sanoo, että soidensuojelussa on kuitenkin parantamisen varaa.

– Etenkin Etelä-Suomessa jäljellä olevat suot ovat pieniä ja suurimmaksi osaksi ojitettuja, Kaisu Aapala kertoo. Suomalaiset suot luokitellaan kolmeen eri ryhmään: korpeen, rämeeseen ja avosuohon. Korpisuot ovat lajistollisesti erittäin monimuotoisia. Siksi etenkin niiden suojelu on tärkeää.

Vaikka suot ovat usein aika karuja paikkoja, niillä kasvaa monia erityisiä kasvilajeja. Suolla käydään poimimassa hilloja eli suomuuraimia ja karpaloita. Soilla kasvaa myös rahkasammalta. Linnuista soilla viihtyvät erityisesti kurjet, suokukot ja muuttohaukat.

Soista saadaan myös turvetta. Turvetta käytetään maataloudessa ja teollisuudessa.

Tekstit: Monica Vasku ja Petri Kiuttu